Hintatasoon tottuminen on vienyt aikansa. Aikansa vie myös kauppareissut. Ensiks sydän hyppää kurkkuun, kun tajuaa, miten kallista kaikki on. Sit syke vähän laskee ja alat vertailee, mikä on halvin maito, kookosmaito, mehukeitto.. mietit raaskitko ostaa sekä paprikan että kurkun. Hintataso on siis aika.. ei, kun erittäin opiskelijaepäystävällinen.
Tilannettahan ei helpota myöskään euron alamäki. Vanha systeemi "jaat vaan kaiken kymmenellä" ois hirmu helppo mutta kiitos ei ja hei. Rahaa menee kaikkeen ja kamalasti ja kaikki maksaa.
Halleluja myös Kelan tukemalle opiskelijalounaalle (ja toinen halleluja Montun ruisleivälle!). Täällähän meitä ei hellitä 2,50 euron lounaksilla, sillä valtio ei tue kouluruokailua. Muutenkin opiskelija-alennuksia saa hakea kivien alta. Kouluruoka maksaa halvimmillaan 60 kruunua eli 7,20 euroa. Vielä en oo raaskinu kokeilla. Hieman pelottaa myös kurssikirjat. Ne pitää täällä ostaa ite. Kirjastoissa on käsitykseni mukaan yhdet lukusalikappaleet kaikkia tms. Kaks viikkoa takana ja 17 jäljellä. Rahan menoa ei voi estää.
Opiskelijana raha siis menee täällä kirjaimellisesti kurkusta alas. Forten salmarit ja Assarin lauantailounaat jää nyt tammikuuhun asti teidän muiden eduiksi. Sitä arvostaa kaikkea taas ihan eri tavoin. Okei, niistä salmareista nyt harvoin on mitään hyvää seurannut...
Iso kiitos myös vanhemmille jelpista, opintotuelle ja Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiölle. Arvostan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti