Kun pääsen kotiin

Ikävöimästä itseni yllätin, viime vuosien kavereita kaipailin.

Mutta pyh. Ihan turhaan. Siellä ne mua Turussa, Helsingissä, Joensuussa ja missäpäin tahansa odottavat. Ja kun pääsen (vai joudun) palaamaan yllättävänkin pian kotiin, ihan ensiksi aion:

1) Olla kiitollinen sille, joka tulee mua satamaan vastaan. Vink vink kaikille autoileville ystäville Turussa.
2) Keittää kahvit mutteripannulla ja vaahdottaa maidot päälle.
3) Tyhjentää laukut ja pakata seuraavat.
4) Mennä kampaajalle! Sweet baby Jesse tätä juurikasvua. 
5) Nähdä kavereita, jotka eivät vielä ole joulun viettoon Turusta ehtineet.
6) Ottaa seuraavana päivänä junan itään.
7) Nähdä kavereita, jotka ovat jo kotiseudulle joulun viettoon ehtineet.
8) Syödä
9) Nukkua
10) Syödä Saunoa (!!!!)
11) Moikata ukkia ja muita hassunhauskoja perheenjäseniä. Erityismaininnan ja huomioni saavat Netta, Miimi ja Juuso.
12) Syödä edellä mainittujen lapsosten kanssa salaa karkkia, kun heidän vanhempansa eivät ole kotona. "Juuli-täti lupas!" Kyllä! Näin teen myös seuraavalla kerralla, kun nähdään.
13) Olla vaan. Ja ehkä vähän laskea rinteitä alas.

Aika on mennyt ihan sairaan nopeesti. Kiva on tulla jo pian kotiin, mutta nyt kiirehdinkin tästä nauttimaan viimeisestä reilusta kuukaudesta täällä!

Eka glögilasi kädessä fiilistelen viime joulua. Se joulu olikin elämäni hauskin! Tuli naurettua oikein olan takaa. On ihan normaalia, että suvussa vierailee joulu toisensa jälkeen mykkä pukki ja illan päätteksi askarrellaan yhdessä tuumin jouluinen musavideo. Unohtamatta tietenkään kotimatkaa. Meidän iskä tunsi Steve Jobsin ;) haha.

Tulevaisuuden lupaukset voimistelussa (ja Hollywoodissa), lätkässä/tenniksessä/golfissa/pesäpallossa sekä ruoanlaitossa! 

Aina on liian aikaista antaa periksi

Nyt se iski. Kaksi kolmasosaa takana ja tänään tuntui hyvin pitkälti ekan kerran siltä, että olisin mieluummin kotona viettämässä isänpäivää ja hyvässä lykyssä vielä kaikki kaverit ois sattunu samaan aikaan samaan kaupunkiin. Koti-ikävä on täällä.

Niin kun jo joskus aikaisemmin totesinkin, on se vaan niin totta, että joskus on hyvä lähteä pois niistä omista ympyröistä, jotta tajuaa, miten hyvin kaikki kotona onkaan. On ne omat ihmiset, jotka tuntee sut. Uudet tuttavuudet ja ystävät on aina toki ihania, mutta välillä sitä kaipaa vaan ihan tuhottoman paljon sitä kotimaista iltateeseuraa.

Väitän, että osa syynä on kieli(muuri). Englanniks toki pystyy ilmasemaan itseään melko luonnollisesti, mutta kieli on myös tässä vaiheessa sidottu jo aika pitkälti ihmisiin. Olisi outoa puhua yhtäkkiä englantia niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on tottunut puhumaan ruotsiksi. Ja se tunne, kun ei vaan saa sanottua ihan kaikkea mitä haluis, turhauttaa välillä ihan suunnattomasti. En haluis luovuttaakaan kielen suhteen, mutta välillä mietin, millasen kuvan sitä itsestään antaa, kun vieraalla kielellä yrittää parhaansa mukaan kommunikoida, mutta samalla tuntee, ettei pysty itsestään ihan kaikkea antamaan. Arkihöpöttelyt ja mitäteittänään hommat menee jo hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun haluais tehdä kavereista ystäviä, on yllättävän vaikea ilmaista itseään. 

Tähän hetkeen onkin ihanin ja helpottavin tieto se, että Lilli tulee tänne ihan muutaman yön päästä. Ja yks lettipää heti sen jälkeen. Tulee kyllä vierailut enemmän, kun täydelliseen hetkeen. 

Huomennahan on taas jo varmasti ihan eri fiilis ja koti-ikävä lähinnä naurattaa. Mutta tällaista tänään. 

Hyvää isänpäivää Kauppakadulle <3

Arjen luksusta

Pienellä vaivalla saa arjesta luksusta. Ystävät koolle ja pöytä kauniiksi.

Caro asuu täällä ihanan, hieman vanhemman pariskunnan luona. Mahtavat puitteet!

Mitä useempi kokki, sitä parempi soppa.

Lucile ja Caro

Kaikki hyvin Mel?

Clarissa, Lucile ja Julia

Caro, Sarianne ja Mel

Nääks sä onks mul jotain silmässä?

Emmä nää mittää. Mut jäiks mulla salaattia hampaiden väliin?

Sohvalle!

Viimeinen agenda

Merry, merry Movember!

Thank you so much for the party Mel and Suzanne! Sooooo much fun!

Vähän fiilistelykuvia eiliseltä alkuillalta. Loppuillaksi tupa täyttyi kyllä viimeistäkin nurkkaa myöten ja kuvien ottamisen sijaan nautiskeltiin billeistä, paaarteista ja kemuista.

KTK

Kauppatieteiden kandidaatti kahdella sivuaineella, yes please. Toteutusta vaille valmis.