Haloo, onko tuuria näkyny

Jos mut jostain ehkä perheessä tunnetaan, niin huonosta tuurista. 

En pysty laskemaan niitä kertoja, kun oon joutunu tarttumaan puhelimeen ja soittamaan porukoille pienistä haavereista. "Äiti, oon pulassa." "Iskä, nyt kävi näin, että.." Mitä nyt autoa "muutaman" kerran raapaissut johonkin. Millon on pyörä rikki tai varastettu. Tietokone oli puolen vuoden aikana kolme kertaa huollossa. Uusissa Vagabondeissa reikä ekan käyttökerran jälkeen. Unohtamatta tietenkään keväistä avainsäätöä. Sain jopa iskältä puhuttelun sen jälkeen. Niin joo joo joo, tiedetään, ei ollut fiksua ei.

Viimesin pikku lapsus kävi loppuviikosta. Lähdin postin kautta lenkille. Fiksuna pankkikortti taskussa. No eipä ollukaan enää löydettävissä perjantaina, kun olin matkalla Kööpenhaminaan. Hehe. Siinäpä sitten yrität löytää jonkun jollain ois S-tilillä rahaa lainattavaks. Sanotaanko näin, että onnellinen on se, jolla on lähellä ystäviä, jotka lainaavat niistä omista vähistäänkin. Kiitos.

Mulla ja tietty vanhemmilla on mennyt aika paljon aikaa ja rahaa mun vahinkoja korjatessa. Mut jotenkin näissä tilanteissa muistan aina vaan niin elävästi viimekeväisen darra-aamun Turussa. Sekalainen sakki joensuulaisia, yks Jyväskylästä ja yks hätääntynyt espoolainen heräili (tai tuli herättämään, kyllä Eve, summeri kyllä kuului ekalla kerralla jo) sunnuntaina mun kämpiltä. Laura oli kadottanu Lallun korviksen. Jonkun harvinaisuuden. Mutta Lallu tokas siihen vaan: "Se on vaan materiaa." Miten hyvältä tuon lauseen miettiminen aina tuntuukin. Eletään nykyään niin materialistisessa maailmassa, että välillä unohtuu, mitä kaikkee muuta sitä pitäskään muistaa arvostaa. Esim. kadonnutta korvista edelsi sellainen keikka, josta puhutaan edelleen. Rikkinäisillä kengillä olin kerinnyt tanssia yhden yön ihanien vaihtarikavereideni kanssa. Kööpenhamina oli ihana, vaikka rahaa ei juuri ollutkaan shoppailla. Ja vanhempien puhelinsoitot on miljoona kertaa arvokkaampia, kun heiltä saadut lahjat. Unohtamatta tietenkään sitä hyvää fiilistä, kun saa hengailla parhaiden ystävien kanssa.

Onni on hirmu mukava perhe, jota on vaikea rajata. Jag saknar er.

Kai sitä pitää saada vähän etäisyyttä aina näihin juttuihin, että ymmärtää kattoa eri vinkkelistä. Piti tännekin asti tulla sitten tajuamaan, miten ihana verkosto mulla on ihmisiä siellä Suomessa ympärillä. Suomessa ja vähän kauempanakin. Kiitos kaikille. Ootte kaikki kovasti koko ajan mielessä. Ja mun suominumero on tosiaan käytössä täälläkin. Saapi soitella :)

Helsinki. Sommar 2012.

Nyt unille. Ihan poikki edelleen viikonlopusta. God natt!