Turhautuneena kaipasin rinnalle jotain pysyvämpää. Jotain, joka ei jättäisi tienvarteen ja joka taluttaisi kotiin myös viikonloppuisin. Kerroin turhautumisestani myös välikäsille. Pieni hymy ja sain mitä halusin. Se on siinä. Neljän kuukauden vaihtoromanssi on valmis. Mulla on pyörä, joka toimii eikä kolise!
Linköping on siis pyöräilykaupunki. Kaikkialle mennään pyörillä ja kaikilla on pyörät. Sää on vain pukeutumiskysymys. Pyörällä pääsee, satoi tai paistoi. Ihanan kodikasta.
Muutama |
Vähän jos tuuli otti tukkaan |
Pyörällä jouluksi kotiin? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti