Viimeisten viikko

8 päivää jäljellä.

Tällä sivustolla on ollut hirmuisen hiljaista. Pahoittelen uteliaita. 

Syyt siihen ovat kuitenkin melkoisen yksinkertaisia. Elämä täällä on jo aikaisen arkista. Koulu rytmittää päiviä ja ennen kuin kipeydyin tuli käytyä salilla aina koulun jälkeen. Ei oo tullu reissattuakaan. Lilli kävi. Sitten tuli äiti. Kameran sijaan nautin täysin siemauksin jokaisesta hetkestään heidän kanssaan. Viikko hyvässä ja kotoisassa seurassa teki hyvää. Neiti Hakanpään kanssa vietettiin kyllä elämämme viikonloppua. Ennen Lillin tuloa kaipasinkin ihan hirmuisesti kotiin. Nyt en halua lähteä.

Josta aasinsiltana siihen toiseen syyhyn. Aika on käymässä vähiin. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä. Tänään juttelin pitkään kämppikseni Jakobin kanssa siitä, miten läheisiksi olemme täällä tulleet ja miltä lähteminen tuntuu. Ja onhan se nyt kurjaa. Enkä oo oikeastaan ennen joutunut tällä tavoin lähtemään. Epävarmana siitä, ketä tulen vielä tulevaisuudessa näkemään, keihin yhteys säilyy ja keihin ei. 

Juteltiin myös paljon siitä, miten hyvin kaikki viihdytään täällä meidän korridorissa, meidän kotona. Täällä on toki ärsytetty toista, sanottu toiselle pahasti, puhuttu paljon siitä, kuka jättää aina tiskit tiskaamatta. Mutta sitäkin enemmän täällä on autettu toisia, nautittu toistemme seurasta, tehty kavereista ystäviä, naurettu vatsat kipeiksi, parennettu maailmaa, tunnustettu rakkautta (ja särjetty sydämiä). Ja kaiken tämän jälkeen juuri tämän kodin jättäminen tuntuukin kamalalta. En uskalla edes sen enempää asiaa vielä miettiä. Tää korridor on ollu aika spessu juttu.

Seuraavan viikon teen kaikkea viimeistä kertaa. Tuntuu hassulta. Eilen se aloitettiin viimeisten HG (baari naapurissa) -tiistain merkeissä. Jumpat on taidettu jo jumppailla, kun loppumaton pikkukuumeilu ei näytä vieläkään loppuvan. Menen viimeisen kerran luennoille. Kokkaan viimeisen kerran ystävien kanssa. Kokkaan viimeisen kerran myös kämppiksille. Halaan jokaista ystävää, jonka täällä olen saanut. Ja todennäköisesti tirautan pienen kyyneleen, kun mietin, mitä kaikkea tänne jää. Se tuskin kyllä jää yhteen ja viimeiseen kertaan.

Mutta pian tulen kotiin. On sekin ihanaa ja spesiaalia. Nukkua omassa sängyssä ja kipittää Kerttulinkadulle, jos siltä tuntuu. Puhua suomea. Juoda kahvia Mercalla ja tuskailla Atk5:ssa tulevan kandin parissa. Mutta eniten odota teitä ihmisiä. Ihanaa, ihanaa, ihan pian nähdään!

Puss, Juuli.

Maria tuli takaisin Intiasta. Fika!

Lilli tuli ja sekin ihastu Ruotsiin.

On käyty kattomassa Jakobin ja Felixin matseja.

Tässä ratkaistaan yliopiston mestaria finaaleissa.

Turpiin tuli.

On jonotettu 23 TUNTIA koululla lippuja bileisiin.

Ja vietetty viimeistä tiistaita tyttöjen kanssa etkoillen.