perjantai 26. lokakuuta 2012

Karu ja kotoisa Ryd

Vuodesta toiseen, iästä välittämättä, se hymyilyttää aina. Ensilumi. 

Vaikka rumpa eilen hieman paleli lumista satulaa vasten, ei siinä voinut muuta kuin hymyillä, kun Sannan kanssa poljettiin salilta kotiin. Talvi on ihan pian täällä!

Aamulla taivas olikin ihan sininen ja valoa oli kaikkialla. Siispä ulos ja kuvailemaan hieman syksyistä Rydiä. Ryd on sekoitus opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Taloja ja korridoreja vierivieressä. Mutta täällä on kiva asua. Jag trivs.

Kaiken kaikkiaan asuminen onkin ollu täällä vähän erilaista kuin kotipuolessa. Eilen justiinsa puhuttiin, että tulee kyllä varmasti olemaan hiukka yksinäistä, kun palaa Suomeen. Yhtäkkiä syötkin yksin, eikä keittiössä varmasti odota yhtään yllätysherkkuja, jos niitä et itse sinne ole leiponut. Ikävä tänne tulee! Taas yks hehkutuslause mun kämppisten puolesta.





Jalkapallokenttiä on joka kulmassa! 


Pyhä kolminaisuus. Koti, koulu ja keskusta. 






Vähän oli vielä jäljellä

Mahtiostari

Ryds Herrgård. Paikka juhlalle, juomalle ja ruualle. Ja ihan kotioven edessä.

Meidän kotitalo, najss.

Kotiovelta voi sitten päättä, mihin suuntaan lähtee. Oikealle pelaamaan biitsiä...

...tai suoraan vasemmalle HGhen bailaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti