Ungefär sex minuter

Den första på svenska. Spännande. 

Det var cirka två veckor sen, då kursen presentationsteknik började. Jag var jättenervös. Som bekant. Nervös, om ingen ska prata med mig. Fem minuter senare satt den här livliga flicka bredvid mig. Cecilia hette hon. 

I dag, cirka två verckor senare, lade vi sista handen vid vår första gemensamma presentation. Det ska gå skitbra i morgon. Vi vet allt om, hur tränaren kommunicerar med sitt lag. Haha.

Vad en trivsam och vacker lägenhet har hon! Oj, jag längtar min egen lägenhet i Åbo. Ville, ta väl hand om den!

Fikapausen. 

Lite trötta ögon.

Måste plugga.

Vi är nästan färdiga!

"Presentera i par, något inom språklig kommunikation (6 min.)" 

Klar!

Vi hörs!

Niitä, näitä ja niiauksia

Allt är bra här.

Vois kirjata ylös näitä ihan perusjuttujakin. Enemmän tai vähemmän ollu reissuja ja erityisiä tapahtumia, joita tänne on tullut kirjattua, joten nyt pikkuflunssan kourissa täällä peiton alla aloin mietiskelee niinkin hurjia juttuja, kun mites täällä oikeesti menee.

Hyvin menee kaikenkaikkiaan. Alkaa tuntua jo kodilta. Kieli alkaa jo tarttumaan ja koulurytmikin on jo löytynyt. Tai jos sitä rytmiks voi kutsuu. Mulla on kaks kertaa viikossa kouluu, plus joka toinen keskiviikko. Heh. Mut toisaalta on ollu rento, kun on saanu valmistautuu luennoille kunnolla ja ottaa rennosti. 

Uusin kurssi on Presentationsteknik, jolla siis nimensämukaisesti harjoitellaan esiintymistaitoja. Meidät on kurssilla jaettu kahteen pienempään ryhmään, joiden kanssa käydään siis viikottain läpi erilaisia tehtäviä. Tähän mennessä on ollu tunti valmistelemattomia esityksiä ja toisella tunnilla pidettiin puheet otsikolla "Jag som talare". Tehtävät ei sinänsä oo ollu haastavia, mutta huomaahan sen, miten kieli ei kuitenkaan oo se äidinkieli. Ihanasti ihmiset kuitenkin kannustaa koko ajan. Sain mun puheen sisällöstä hyvää palautetta ja kiitosta just siitä, miten jaksan tsempata vaikka jokainen sana ei aina tuukaan mieleen. Ennen tiistain luentoo Cecilia oli jopa odottamassa mua ulkona ja halas heti ku tajusin jonkun huutavan mun nimeä. Mulla on koulukaveri, jee. Huomenna mennäänkin valmistelee Cecilian kanssa meidän ens tiistain paripresistä aiheesta "Språklig kommunikation".

Etiikan kurssi on aikamoinen. Opettaja on aika humanisti. Kiihko. Haha. Mut yritän pysyä mukana. Sielläkin oon saanu kaks kaverusta, joiden välissä turvallisesti istua. Rasmus oli jopa lisännyt mut Facebookissa kaveriks. Laitto viestin perään, et ajatteli et on kiva jos ois joku kontakti kurssilta nyt, kun "Föreläsaren känns ju bara speedad och förvirrad.." Haha. Kuinka liikkis? Mut tällasia nää on. Kauheen mukavia. 

Ruotsin kielen kurssikin on ollu positiivinen yllätys. Kieliopillisesti ei kyllä mitään uutta ja kerrataan lukion ruotsii, mut kun käytössä on eri kirjat ja koko opetus on ruotsiks, saa sieltäkin yllättävän paljon irti. Ne on ainakin ihan rentoja luentoja. Kertaus on opintojen äiti.

Mittees muuta. Kämppikset on edelleen jees. Myös monien meidän kavereiden mielestä täällä on niin hyvä meininki, et meillä hengailee aika usein erinäköistä jengiä. Pitäs varmaan kirjottaa ruotsiks tai enkuks, et viesti menis Lealle ja pojillekin perille, mut kiitos kiitos kiitos jollekin onnettarelle, joka on arponut meidät tähän korridoriin. Mua naurattaa edelleen mun ja Larsin lounas tänään. Muiden huoneisiin Lars voi kuulemma soittaa huoltomiehen (meidän huoneet on jäätävän kylmiä), mut rivien välistä hän on ymmärtäny et asunnot C 10 suomalaistyttö ei tunne oloaan kotoisaks näin lämpimäs. Lisää kylmää! Oon Hesamille erityisen kiitollinen, kun se pysty lainaa mulle rahaa mun pankkikorttisäätöjen aikana. Lea on ihana, kun se aina yllättää jonkunsortin kakuilla ja leivoksilla. Ja Jakobin kanssa on mahtava istuu illalla sohvalla, juoda teetä ja tuskailla meidän epäonnee. Esim. jos muistatte viime sunnuntain ja tuskaisen renkaanpaikkaajan. Noh seuraavana päivänä herra lähtee kouluun vaan huomatakseen ajan ja vaivan kanssa korjatun pyörän tulleen varastetuks yön aikana. Myös Larsin pyörä oli lähteny. Nice. Sattumia täältä korridorista ei siis ainakaan puutu!

Ja iso kiitos myös Kerttulinkadun kommuunille! Siellä palvelu pelaa ja toiminta on just laajennettu kansainväliselle levelille. Tykkään tyylistä. Eve on siis tänään käynyt nopeesti hakemassa mun varastosta mun haalarit ettimässä mun varaston alimmasta laatikosta, jossa olin varma niiden olevan, mun haalarit vaan huvittuneesti huomatakseen laatikon olevan tyhjä. Haalarit löyty kuulemma oven viereisestä Stockan laatikosta. Hupsss. Mut iso kiitos <3 (Täällä siis haalarikulttuuri viety ihan nextille levelille. Ilman niitä ei juuri mennä koulun bileisiin, joten eikun kusti polkemaan.)

Olin siis varma, että ne on tuolla alimmassa valkosessa laatikossa. Todellisen paikan näette heti vasemman käden kohdalla. Joko Rajis naurattaa?

Vad vill jag säga här, är:

-Lars, jag fryser också! Hoppas du ringe och glömde inte nämna mitt rum. 

-Hesam, tack så mycket! En gång till! Du är alltid så hjälpsam!

-Jakob, tack att du är där och delar allt otur med mig. Det är... hmm.. dit (o)tur nästa gång?

-Lea, tack att du alltid är där. Thank you Lea! Maybe you understood it already? ;)

Haloo, onko tuuria näkyny

Jos mut jostain ehkä perheessä tunnetaan, niin huonosta tuurista. 

En pysty laskemaan niitä kertoja, kun oon joutunu tarttumaan puhelimeen ja soittamaan porukoille pienistä haavereista. "Äiti, oon pulassa." "Iskä, nyt kävi näin, että.." Mitä nyt autoa "muutaman" kerran raapaissut johonkin. Millon on pyörä rikki tai varastettu. Tietokone oli puolen vuoden aikana kolme kertaa huollossa. Uusissa Vagabondeissa reikä ekan käyttökerran jälkeen. Unohtamatta tietenkään keväistä avainsäätöä. Sain jopa iskältä puhuttelun sen jälkeen. Niin joo joo joo, tiedetään, ei ollut fiksua ei.

Viimesin pikku lapsus kävi loppuviikosta. Lähdin postin kautta lenkille. Fiksuna pankkikortti taskussa. No eipä ollukaan enää löydettävissä perjantaina, kun olin matkalla Kööpenhaminaan. Hehe. Siinäpä sitten yrität löytää jonkun jollain ois S-tilillä rahaa lainattavaks. Sanotaanko näin, että onnellinen on se, jolla on lähellä ystäviä, jotka lainaavat niistä omista vähistäänkin. Kiitos.

Mulla ja tietty vanhemmilla on mennyt aika paljon aikaa ja rahaa mun vahinkoja korjatessa. Mut jotenkin näissä tilanteissa muistan aina vaan niin elävästi viimekeväisen darra-aamun Turussa. Sekalainen sakki joensuulaisia, yks Jyväskylästä ja yks hätääntynyt espoolainen heräili (tai tuli herättämään, kyllä Eve, summeri kyllä kuului ekalla kerralla jo) sunnuntaina mun kämpiltä. Laura oli kadottanu Lallun korviksen. Jonkun harvinaisuuden. Mutta Lallu tokas siihen vaan: "Se on vaan materiaa." Miten hyvältä tuon lauseen miettiminen aina tuntuukin. Eletään nykyään niin materialistisessa maailmassa, että välillä unohtuu, mitä kaikkee muuta sitä pitäskään muistaa arvostaa. Esim. kadonnutta korvista edelsi sellainen keikka, josta puhutaan edelleen. Rikkinäisillä kengillä olin kerinnyt tanssia yhden yön ihanien vaihtarikavereideni kanssa. Kööpenhamina oli ihana, vaikka rahaa ei juuri ollutkaan shoppailla. Ja vanhempien puhelinsoitot on miljoona kertaa arvokkaampia, kun heiltä saadut lahjat. Unohtamatta tietenkään sitä hyvää fiilistä, kun saa hengailla parhaiden ystävien kanssa.

Onni on hirmu mukava perhe, jota on vaikea rajata. Jag saknar er.

Kai sitä pitää saada vähän etäisyyttä aina näihin juttuihin, että ymmärtää kattoa eri vinkkelistä. Piti tännekin asti tulla sitten tajuamaan, miten ihana verkosto mulla on ihmisiä siellä Suomessa ympärillä. Suomessa ja vähän kauempanakin. Kiitos kaikille. Ootte kaikki kovasti koko ajan mielessä. Ja mun suominumero on tosiaan käytössä täälläkin. Saapi soitella :)

Helsinki. Sommar 2012.

Nyt unille. Ihan poikki edelleen viikonlopusta. God natt!

Kaupunki täynnä polkupyöriä

Viikonloppu meni lomalla lomalta. On ihanaa, kun kerrankin koulustressaamiselta jää aikaa reissaamiselle. Juna etelään ja kolmen tunnin kuluttua löydät itsesi ihanasta, upeasta ja sanoinko jo ihanasta Kööpenhaminasta. Kööpenhamina on täynnä polkupyöriä, hymyileviä ja hyvännäköisiä ihmisiä, kahviloita ja leipomoita sekä snägäreitä. Kaupunki elää ja hengittää pohjoismaalaisuutta. Haluan ehdottomasti vielä takaisin.

Käveltiin paljon ja kaikkialle. Jalat huutaa hoosiannaa, mutta matka oli jokaisen askeleen arvoinen. Paikasta toiseen meitä vei mieletön Martin, Julian kaveri, joka on vaihdossa Köpiksessä. Oli ihana heittää aivot narikkaan ja ihastella vain kaupungin rentoa meininkiä ja tunnelmaa. Tutkittiin ja juhlittiin, näettiin ja koettiin. Kaiken kaikkiaan mahtava reissu.

Siitä lähti. 

Lauantaina mentiin ympäri kyliä

Kuka ei kuulu joukkoon?

Taking the next level

Martin ja krapulalasit.

Kylmässä syyssäässä kuumo kupponen on jotain ihan erilaista.

Ja kuumat vohvelitikkuset, NAM!

Matkalla Christianiaan.

Takaportti vapaaseen kaupunkiin.

Hyvän kotimatkan toivotukset!

Mutsin unelma. Kaikkialle pääsee pyörällä.

Oli aivan jäääääätävän kylmä jo. Hrrrr. Pipoa vailla.

Lego

Sunnuntai oli raskas. Tuli juhlittua oikein kunnolla. Kolmen pysähdyksen taktiikalla kohti keskustaa.

Olo oli kun lantulla.

Tai potulla.

Jokatapauksessa erittäin voimaton.

Lopulta päästiin Julian ja Clarissan kanssa kuitenkin perille ja oltiin ekaa kertaa koko porukka yhdessä koossa.

Ja lähdettiin Kuninkaan puiston kautta kohti Pientä merenneitoa.

Aika H.C.

Mahtava hostellimme. Erittäin, erittäin siisti, viihtyisä ja edullinen! En voi kun suositella! Ainoa miinus keittiöttömyys.

Last men standing. Muiden kömpiessä aamu viiden junaan, otettiin Clarissan kanssa rennommin ja jäätiin vielä puolikkaaksi päiväksi kaupunkiin. Pyörähdettiin Dansk Design Centerissäkin. Tieskö kaikki muut jo mm., että sämpylät aka mäkkitohvelit aka Eccot on tanskalainen merkki?

PS. Lauantain loistavuutta ei varjostanut edes Joonakselta tullut viesti "Haluutko Alpeille?". Kyllä kiitos, haluan. Alppikanuunat ja Courchevel nähdään tammikuussa.